2 Chronicles 6

Temppelin vihkiminen

1Salomo sanoi: "Herra on sanonut tahtovansa asua pimeässä. 2Mutta minä olen rakentanut huoneen sinulle asunnoksi, asuinsijan, asuaksesi siinä ikiajat."

3Kuningas käänsi kasvonsa ja siunasi koko Israelin seurakunnan, ja koko Israelin seurakunta seisoi.

4Hän sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka on täyttänyt kädellään sen, mitä hän puhui suullaan isälleni Daavidille, sanoen: 5'Siitä päivästä saakka, jona vein kansani Egyptistä, en ole mistään Israelin sukukunnasta valinnut yhtään kaupunkia, että siihen rakennettaisiin temppeli, missä nimeni asuisi, enkä myöskään ole valinnut ketään olemaan kansani Israelin ruhtinaana. 6Mutta Jerusalemin olen valinnut nimeni asuinsijaksi, ja Daavidin olen valinnut kansani Israelin ylle.' 7Isäni Daavid aikoi rakentaa temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle. 8Mutta Herra sanoi isälleni Daavidille: 'Kun aiot rakentaa temppelin nimelleni, niin tosin teet siinä hyvin, että sitä aiot. 9Kuitenkaan sinä et ole rakentava temppeliä, vaan poikasi, joka lähtee kupeistasi, hän on rakentava temppelin nimelleni.'

10Herra on täyttänyt sanansa, minkä hän puhui: olen noussut isäni Daavidin sijaan ja istun Israelin valtaistuimella, niin kuin Herra puhui, ja olen rakentanut temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle. 11Olen sijoittanut siihen arkin, jossa on se Herran liitto, jonka hän teki israelilaisten kanssa."

12Sitten hän astui Herran alttarin eteen koko Israelin seurakunnan nähden ja ojensi kätensä. 13Salomo oli näet teettänyt lavan vaskesta, viisi kyynärää pitkän, viisi kyynärää leveän ja kolme kyynärää korkean, ja asettanut sen esikartanon keskelle. Sille hän nousi, polvistui koko Israelin seurakunnan nähden, ojensi kätensä taivasta kohti 14ja sanoi: "Herra, Israelin Jumala, ei ole sinun vertaistasi Jumalaa, ei taivaassa eikä maan päällä, sinun, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden palvelijoitasi kohtaan, jotka vaeltavat edessäsi kaikesta sydämestään. 15Sinä olet pitänyt, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, isälleni. Minkä suullasi puhuit, sen kädelläsi täytit, niin kuin nyt on tapahtunut.

16Pidä nytkin, Herra, Israelin Jumala, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, isälleni, sanoen: 'Aina on mies suvustasi oleva edessäni, istumassa Israelin valtaistuimella, jos vain poikasi pitävät vaarin teistään, niin että he vaeltavat lakini mukaan, niin kuin olet vaeltanut edessäni.' 17Toteutukoon nyt, Herra, Israelin Jumala, sanasi, jonka puhuit palvelijallesi Daavidille.

18Mutta asuuko Jumala todella maan päällä ihmisten keskellä? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu, kuinka sitten tähän temppeliin, jonka olen rakentanut! 19Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen ja anomisen puoleen, Herra, Jumalani, niin että kuulet huudon ja rukouksen, jonka palvelijasi edessäsi rukoilee, 20ja että silmäsi ovat päivät ja yöt avoinna tätä temppeliä kohti, tätä paikkaa kohti, johon sinä olet sanonut asettavasi nimesi, niin että kuulet rukouksen, jonka palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee. 21Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin rukoukset, jotka he rukoilevat tähän paikkaan päin kääntyneinä, kuule asuinpaikastasi, taivaasta, ja kun kuulet, niin anna anteeksi.

22Jos joku rikkoo lähimmäistään vastaan ja hänet pannaan valalle ja vannotetaan, ja jos hän tulee ja vannoo alttarisi edessä tässä temppelissä, 23kuule taivaasta ja auta palvelijasi oikeuteensa. Tee niin, että kostat syylliselle ja annat hänen tekojensa tulla hänen päänsä päälle, mutta julistat syyttömän syyttömäksi ja annat hänelle hänen vanhurskautensa mukaan.

24Jos vihollinen voittaa kansasi Israelin, sen tähden että he ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he kääntyvät ja kiittävät nimeäsi, rukoilevat ja anovat armoa kasvojesi edessä tässä temppelissä, 25kuule taivaasta ja anna anteeksi kansasi Israelin synti ja tuo heidät takaisin tähän maahan, jonka olet antanut heille ja heidän isilleen.

26Kun taivas pidättää sateen, koska he ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta kun he rukoilevat kääntyneinä tähän paikkaan päin ja ylistävät nimeäsi ja kääntyvät synnistään, koska olet nöyryyttänyt heitä, 27kuule taivaasta ja anna anteeksi palvelijoittesi ja kansasi Israelin synti – sillä osoitat heille hyvän tien, jota heidän tulee vaeltaa – ja suo sade maallesi, jonka olet antanut kansallesi perintöosaksi.

28Jos maahan tulee nälänhätä, rutto, jos tulee nokitähkä ja viljanruoste, jos tulevat heinäsirkat ja tuhosirkat, jos sen viholliset ahdistavat sitä maassa, jossa sen portit ovat, jos tulee mikä tahansa vitsaus tai vaiva, 29ja jos joku ihminen, kuka hyvänsä, tai koko kansasi Israel, rukoilee ja anoo armoa, kun he kukin tuntevat vitsauksen ja tuskan, joka on kohdannut heitä, ja ojentavat kätensä tähän temppeliin päin, 30kuule silloin taivaasta, asuinpaikastasi, ja anna anteeksi ja anna jokaiselle aivan hänen tekojensa mukaan, koska sinä tunnet hänen sydämensä – sillä sinä yksin tunnet ihmislasten sydämet, 31että he pelkäisivät sinua ja vaeltaisivat teitäsi, niin kauan kuin he elävät tässä maassa, jonka olet isillemme antanut.

32Myös jos joku muukalainen, joka ei ole kansaasi Israelia, tulee kaukaisesta maasta suuren nimesi, väkevän kätesi ja ojennetun käsivartesi tähden – jos hän tulee ja rukoilee kääntyneenä tähän temppeliin päin, 33kuule taivaasta, asuinpaikastasi, häntä ja tee kaikki, mitä muukalainen sinulta rukoilee, että kaikki maan kansat tuntisivat nimesi ja pelkäisivät sinua, samoin kansasi Israel, ja tulisivat tietämään, että olet ottanut nimiisi tämän temppelin, jonka olen rakentanut.

34Jos kansasi lähtee sotaan vihollisiaan vastaan sitä tietä, jota heidät lähetät, ja he rukoilevat sinua kääntyneinä tähän kaupunkiin päin, jonka olet valinnut, ja tähän temppeliin päin, jonka olen sinun nimellesi rakentanut, 35kuule taivaasta heidän rukouksensa ja anomisensa ja hanki heille oikeus.

36Jos he tekevät syntiä sinua vastaan – sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee – ja vihastut heihin ja annat heidät vihollisen valtaan, niin että heidän vangitsijansa vievät heidät vangeiksi kaukaiseen tai läheiseen maahan, 37mutta jos he sitten menevät itseensä siinä maassa, johon heidät on viety vangeiksi, kääntyvät ja anovat sinulta armoa vankeutensa maassa, sanoen: 'Me olemme tehneet syntiä, tehneet väärin ja olleet jumalattomat', 38ja palaavat luoksesi kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan vankeutensa maassa, johon heidät on viety vangeiksi, ja rukoilevat kääntyneinä tähän maahan päin, jonka sinä olet heidän isilleen antanut, tähän kaupunkiin päin, jonka sinä olet valinnut, ja tähän temppeliin päin, jonka olen nimellesi rakentanut, 39kuule taivaasta, asuinpaikastasi, heidän rukouksensa ja anomisensa, hanki heille oikeus ja anna anteeksi kansallesi, mitä he ovat rikkoneet sinua vastaan.

40Olkoot siis, Jumalani, silmäsi avoinna, ja tarkatkoot korvasi rukouksia tässä paikassa.

41Ja nyt, nouse, Herra Jumala, tule leposijaasi, sinä ja sinun voimasi arkki. Pappisi, Herra Jumala, olkoot puetut autuuteen, ja pyhäsi riemuitkoot siitä, mikä hyvä on.

42Herra Jumala, älä hylkää voideltuasi. ▼

▼ Voideltu, tässä kuningas Salomo.

Muista armolupauksiasi, jotka annoit Daavidille, palvelijallesi."